sävelkorva

Suomi

Substantiivi

sävelkorva

1. kyky erottaa säveliä, musiikissa esiintyvien äänten korkeuseroja

Ääntäminen

• IPA: /ˈsæʋelˌkorʋɑ/
• tavutus: sä‧vel‧kor‧va

Etymologia

yhdyssana sanoista sävel ja korva

Liittyvät sanat

• absoluuttinen sävelkorva
• musikaalisuus

Aiheesta muualla

• sävelkorva Kielitoimiston sanakirjassa