Katso myös: Korva
Katso artikkeli Korva Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Ihmisen korva [1]
 
Korva [2]
 
Korva [2]
 
Mukin korva [3]

Substantiivi

muokkaa

korva (10)

  1. nisäkkäillä kolmesta rakenteellisesta ja toiminnallisesta osasta muodostuva elin, joka aistii ääniä ja toimii tasapainoelimenä ja liikeaistimena
    Korva on kuuloelin.
  2. korvan pään ulkopuolelle näkyvä osa, korvalehti
    isot korvat
    jäniksen pitkät korvat
  3. astian kädensija, kupin tai mukin kannike
    Mukista on lohjennut korva.
    Pidä korvasta kiinni, kun juot kupista!
    saavin korvat
  4. (murteellinen, kuvaannollisesti) jonkin sivu, vieri, ääri; läheisyys
    kosken korvalla, tien korvassa
    Heitä jo työ korvalle! (pane sivuun, lakkaa tekemästä)
    Talo oli liki sillan korvaa.
    Tiel ei maharu toisensa korval ajamahan.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkorʋɑ/
  • tavutus: kor‧va

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korva korvat
genetiivi korvan korvien
(korvain)
partitiivi korvaa korvia
akkusatiivi korva;
korvan
korvat
sisäpaikallissijat
inessiivi korvassa korvissa
elatiivi korvasta korvista
illatiivi korvaan korviin
ulkopaikallissijat
adessiivi korvalla korvilla
ablatiivi korvalta korvilta
allatiivi korvalle korville
muut sijamuodot
essiivi korvana korvina
translatiivi korvaksi korviksi
abessiivi korvatta korvitta
instruktiivi korvin
komitatiivi korvine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo korva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • etäisimmissä sukukielissä merkitys on ’‎puun lehti’‎; alkuperäinen korvaa merkitsevä sana on mahdollisesti ollut peljä[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hiirenkorva, homekorva, hörökorva, kateenkorva, kateenkorvamuhennos, keskikorva, kielikorva, koirankorva, korva-aukko, korvahylje, korvakipu, korvaklinikka, korvakoru, korvakuulo, korvakäytävä, korvalappu, korvalappustereot, korvalaput, korvalehti, korvaläppä, korvalääkäri, korvamerkki, korvanipukka, korvanlehti, korvannipukka, korvansuojus, korvantaus, korvantausta, korvapuusti, korvarengas, korvaruisku, korvasairaus, korvasieni, korvasienikeitto, korvasienimuhennos, korvasienimyrkytys, korvasokkelo, korvasärky, korvatauti, korvatautioppi, korvatillikka, korvatipat, korvatorvi, korvatulehdus, korvatulppa, korvatyyny, korvavaha, korvavaikku, korvayökkö, korvinkuultava, kovakorvainen, kovakorvaisuus, kukkakaalikorva, liimakorva, luppakorva, possunkorva, pystykorva, pystykorvarotu, rytmikorva, sillankorva, sisäkorva, suomenpystykorva, sävelkorva, tupsukorva, ulkokorva, välikorva, välikorvantulehdus, välikorvaontelo

Osakäsitteet
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • kevään korvalla
    1. kevään alkaessa
  • kuunnella korvat höröllään
    1. kuunnella tarkasti
  • olla korvat höröllään
    1. kuunnella tarkasti
  • mennä kuuroille korville
    1. Sanotaan, kun jotakin viesti jää vastaanottajalta kuulematta.
  • olla korviaan myöten täynnä jtkin
    1. olla saanut tarpeekseen jostakin
  • olla ottamatta kuuleviin korviinsa
    1. olla piittaamatta kuulemastaan
  • [kellonaika] korvilla
    1. epämääräisissä ajanilmauksissa
      viiden korvilla = noin kello viisi, viiden maissa
  • puolella korvalla
    1. osittaisesta, huolimattomasta kuuntelusta
  • saada korvilleen
    1. saada selkäänsä

Aiheesta muualla

muokkaa
  • korva Kielitoimiston sanakirjassa
  • korva Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Korva. Kotimaisten kielten keskus
  • Artikkeli 563 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)