simpukka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- joukko makeassa tai suolaisessa vedessä eläviä nilviäisiä, joilla on kaksiosainen saranoitu kova kuori ja liikkumiseen tarvittava jalka (Bivalvia)
- (keittiö) keitetty simpukka, simpukoista valmistettu ruoka
- (anatomia) sisäkorvan spiraalimainen elin, jossa ilman värähtelyt muuttuvat hermoimpulsseiksi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsimpukːɑ/
- tavutus: sim‧puk‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | simpukka | simpukat |
| genetiivi | simpukan | simpukoiden simpukoitten simpukkojen (simpukkain) |
| partitiivi | simpukkaa | simpukoita simpukkoja |
| akkusatiivi | simpukka; simpukan |
simpukat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | simpukassa | simpukoissa |
| elatiivi | simpukasta | simpukoista |
| illatiivi | simpukkaan | simpukkoihin simpukoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | simpukalla | simpukoilla |
| ablatiivi | simpukalta | simpukoilta |
| allatiivi | simpukalle | simpukoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | simpukkana | simpukkoina simpukoina |
| translatiivi | simpukaksi | simpukoiksi |
| abessiivi | simpukatta | simpukoitta |
| instruktiivi | – | simpukoin |
| komitatiivi | – | simpukoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | simpuka- | |
| vahva vartalo | simpukka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
< venäjä[1]
Käännökset muokkaa
2. ruokalaji
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
helmisimpukka, hernesimpukka, idänsydänsimpukka, itämerensimpukka, jokihelmisimpukka, jokisimpukka, järvisimpukka, kampasimpukka, simpukankuori, simpukkamaa, sinisimpukka, vaeltajasimpukka, vihersimpukka
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.