raakku
Suomi
muokkaa_Figure_3_(cropped).jpg)
Substantiivi
muokkaa- jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera)
- Ennen helmien etsijät liikkuivat koplukoilla ja tähystivät pohjasta raakkuja.
- (kaivostyö) sivukivi tai vähäarvoinen malmikivi
- (puhekieltä) jokin mikä pitää raakkuvaa ääntä
- Tuo varis on kyllä oikein semmoinen raakku.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrɑːkːu/
- tavutus: raak‧ku
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raakku | raakut |
| genetiivi | raakun | raakkujen |
| partitiivi | raakkua | raakkuja |
| akkusatiivi | raakku; raakun |
raakut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raakussa | raakuissa |
| elatiivi | raakusta | raakuista |
| illatiivi | raakkuun | raakkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raakulla | raakuilla |
| ablatiivi | raakulta | raakuilta |
| allatiivi | raakulle | raakuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raakkuna | raakkuina |
| translatiivi | raakuksi | raakuiksi |
| abessiivi | raakutta | raakuitta |
| instruktiivi | – | raakuin |
| komitatiivi | – | raakkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | raaku- | |
| vahva vartalo | raakku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- raakku Kielitoimiston sanakirjassa