Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

raakku (1-A)

  1. jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera)
    Ennen helmien etsijät liikkuivat koplukoilla ja tähystivät pohjasta raakkuja.
  2. (kaivostyö) sivukivi tai vähäarvoinen malmikivi
  3. (puhekieltä) jokin mikä pitää raakkuvaa ääntä
    Tuo varis on kyllä oikein semmoinen raakku.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈrɑːkːu]
Tavutus muokkaa
  • tavutus: raak‧ku

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • raakku Kielitoimiston sanakirjassa