raakkuna
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaraakkuna (12)
- rinnakkaismuoto sanasta raakunta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrɑːkːunɑ/
- tavutus: raak‧ku‧na
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raakkuna | raakkunat |
| genetiivi | raakkunan | raakkunoiden raakkunoitten (raakkunain) |
| partitiivi | raakkunaa | raakkunoita |
| akkusatiivi | raakkuna; raakkunan |
raakkunat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raakkunassa | raakkunoissa |
| elatiivi | raakkunasta | raakkunoista |
| illatiivi | raakkunaan | raakkunoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raakkunalla | raakkunoilla |
| ablatiivi | raakkunalta | raakkunoilta |
| allatiivi | raakkunalle | raakkunoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raakkunana | raakkunoina |
| translatiivi | raakkunaksi | raakkunoiksi |
| abessiivi | raakkunatta | raakkunoitta |
| instruktiivi | – | raakkunoin |
| komitatiivi | – | raakkunoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | raakkuna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- verbistä raakkua
Käännökset
muokkaa1. raakunta
|
Ks. raakunta |
Substantiivi
muokkaaraakkuna
- (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta raakku