Wikipedia
Katso artikkeli Osteri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Eräs osterikattaus
 
Tyynenmerenosteri avattuna

Substantiivi

muokkaa

osteri (6)[1]

  1. meressä elävä simpukkaheimo, johon kuuluu toistakymmentä sukua, joiden eräitä lajeja käytetään luonnosta kerättyinä tai viljeltyinä ruoaksi ja niistä erityisesti erooppalainen osteri (Ostrea edulis)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈost̪eri/
  • tavutus: os‧te‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osteri osterit
genetiivi osterin osterien
ostereiden
ostereitten
partitiivi osteria ostereita
ostereja
akkusatiivi osteri;
osterin
osterit
sisäpaikallissijat
inessiivi osterissa ostereissa
elatiivi osterista ostereista
illatiivi osteriin ostereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi osterilla ostereilla
ablatiivi osterilta ostereilta
allatiivi osterille ostereille
muut sijamuodot
essiivi osterina ostereina
translatiivi osteriksi ostereiksi
abessiivi osteritta ostereitta
instruktiivi osterein
komitatiivi ostereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo osteri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

osteriveitsi, osterivinokas

Aiheesta muualla

muokkaa
  • osteri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6