osteri
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- meressä elävä simpukkaheimo, johon kuuluu toistakymmentä sukua, joiden eräitä lajeja käytetään luonnosta kerättyinä tai viljeltyinä ruoaksi ja niistä erityisesti erooppalainen osteri (Ostrea edulis)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈost̪eri/
- tavutus: os‧te‧ri
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | osteri | osterit |
genetiivi | osterin | osterien ostereiden ostereitten |
partitiivi | osteria | ostereita ostereja |
akkusatiivi | osteri; osterin |
osterit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | osterissa | ostereissa |
elatiivi | osterista | ostereista |
illatiivi | osteriin | ostereihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | osterilla | ostereilla |
ablatiivi | osterilta | ostereilta |
allatiivi | osterille | ostereille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | osterina | ostereina |
translatiivi | osteriksi | ostereiksi |
abessiivi | osteritta | ostereitta |
instruktiivi | – | osterein |
komitatiivi | – | ostereine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | osteri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. osteri
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- osteri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6