kuori
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuori (26)
- ympäröivä yhtenäinen kerros
- Tässä leivässä on kova kuori.
- Munan kuoren voi rikkoa napauttamalla sitä terävästi astian reunaan.
- Greipissä on paksut kuoret.
- Maapallon kuoressa on runsaasti nikkeliä.
- Männyn kuori on rosoinen.
- (biologia) eräiden nilviäisten kalkista ympärilleen muodostama suojarakennelma
- eräiden laitteiden suojaava tai koossa pitävä päällys
- Haluaisin kännykkään värikkäät kuoret.
- nesteen pinnalle hyytyvä kerros, kalvo.
- Jäähtyneen kastikkeen päälle voi syntyä kuori, joka häviää, kun kastike taas lämmitetään.
- kirjekuori
- (fysiikka) atomin elektronikuori
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuo̯ri/
- tavutus: kuo‧ri
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuori | kuoret |
genetiivi | kuoren | kuorten kuorien |
partitiivi | kuorta | kuoria |
akkusatiivi | kuori; kuoren |
kuoret |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuoressa | kuorissa |
elatiivi | kuoresta | kuorista |
illatiivi | kuoreen | kuoriin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuorella | kuorilla |
ablatiivi | kuorelta | kuorilta |
allatiivi | kuorelle | kuorille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuorena | kuorina |
translatiivi | kuoreksi | kuoriksi |
abessiivi | kuoretta | kuoritta |
instruktiivi | – | kuorin |
komitatiivi | – | kuorine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuore- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuor- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa
|
|
Ks. kirjekuori |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: kuorellinen, -kuorinen
- substantiivit: kuoriainen, kuorike, kuorikko, kuoriminen, kuorimo, kuorinta
- verbit: kuorettua, kuoria, kuorittaa, kuoriutua
Yhdyssanat
muokkaaaivokuori, appelsiininkuori, elektronikuori, ensipäivänkuori, ikkunakirjekuori, ikkunakuori, kanelinkuori, kiinankuori, kirjekuori, kitiinikuori, koontikuori, kotilonkuori, kuorihumus, kuorikerros, kuorilaatta, kuorilevy, kuorimittari, kuorioksastus, kuoriperuna, kuoripolte, kuoriprosentti, kuorirakenne, kuorirauhanen, kuoririutta, kuoriseula, kuorisora, kuorisyöpä, kuorivarrennus, kuoriämpäri, kuoriäyriäiset, leivänkuori, lepänkuori, maankuori, makkarankuori, munankuori, munankuoriposliini, näkinkuori, perunankuori, petäjänkuori, pomeranssinkuori, puunkuori, pähkinänkuori, siemenkuori, simpukankuori, sipulinkuori, sitruunankuori, taconkuori, taikinakuori, teräskuori, ulkokuori
Idiomit
muokkaa- olla puun ja kuoren välissä
Aiheesta muualla
muokkaa- kuori Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaakuori (5)
- (arkkitehtuuri) kirkkorakennuksen sisäpäädyn osa, jossa sijaitsee alttari ja josta jumalanpalvelus johdetaan; alun perin kuoron paikka kirkossa
- Alttari on kuorissa.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuori | kuorit |
genetiivi | kuorin | kuorien (kuorein) |
partitiivi | kuoria | kuoreja |
akkusatiivi | kuori; kuorin |
kuorit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuorissa | kuoreissa |
elatiivi | kuorista | kuoreista |
illatiivi | kuoriin | kuoreihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuorilla | kuoreilla |
ablatiivi | kuorilta | kuoreilta |
allatiivi | kuorille | kuoreille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuorina | kuoreina |
translatiivi | kuoriksi | kuoreiksi |
abessiivi | kuoritta | kuoreitta |
instruktiivi | – | kuorein |
komitatiivi | – | kuoreine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuori- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- (kirkon osa) presbyteerio, sanktuaario
Yhdyssanat
muokkaakuoripoika, kuorilehteri, kuoriaita, kuoriaitaus
Aiheesta muualla
muokkaa- kuori Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaakuori
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuoria
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kuoria
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuoria
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuoria