kuori
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuori (26)
- ympäröivä yhtenäinen kerros
- Tässä leivässä on kova kuori.
- Munan kuoren voi rikkoa napauttamalla sitä terävästi astian reunaan.
- Greipissä on paksut kuoret.
- Maapallon kuoressa on runsaasti nikkeliä.
- Männyn kuori on rosoinen.
- (biologia) eräiden nilviäisten kalkista ympärilleen muodostama suojarakennelma
- eräiden laitteiden suojaava tai koossa pitävä päällys
- Haluaisin kännykkään värikkäät kuoret.
- nesteen pinnalle hyytyvä kerros, kalvo.
- Jäähtyneen kastikkeen päälle voi syntyä kuori, joka häviää, kun kastike taas lämmitetään.
- kirjekuori
- (fysiikka) atomin elektronikuori
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuo̯ri/
- tavutus: kuo‧ri
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuori | kuoret |
genetiivi | kuoren | kuorten kuorien |
partitiivi | kuorta | kuoria |
akkusatiivi | kuori; kuoren |
kuoret |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuoressa | kuorissa |
elatiivi | kuoresta | kuorista |
illatiivi | kuoreen | kuoriin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuorella | kuorilla |
ablatiivi | kuorelta | kuorilta |
allatiivi | kuorelle | kuorille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuorena | kuorina |
translatiivi | kuoreksi | kuoriksi |
abessiivi | kuoretta | kuoritta |
instruktiivi | – | kuorin |
komitatiivi | – | kuorine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuore- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuor- |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
|
|
Ks. kirjekuori |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: kuorellinen, -kuorinen
- substantiivit: kuoriainen, kuorike, kuorikko, kuoriminen, kuorimo, kuorinta
- verbit: kuorettua, kuoria, kuorittaa, kuoriutua
Yhdyssanat muokkaa
aivokuori, appelsiininkuori, elektronikuori, ensipäivänkuori, ikkunakirjekuori, ikkunakuori, kanelinkuori, kiinankuori, kirjekuori, kitiinikuori, koontikuori, kotilonkuori, kuorihumus, kuorikerros, kuorilaatta, kuorilevy, kuorimittari, kuorioksastus, kuoriperuna, kuoripolte, kuoriprosentti, kuorirakenne, kuorirauhanen, kuoririutta, kuoriseula, kuorisora, kuorisyöpä, kuorivarrennus, kuoriämpäri, kuoriäyriäiset, leivänkuori, lepänkuori, maankuori, makkarankuori, munankuori, munankuoriposliini, näkinkuori, perunankuori, petäjänkuori, pomeranssinkuori, puunkuori, pähkinänkuori, siemenkuori, simpukankuori, sipulinkuori, sitruunankuori, taconkuori, taikinakuori, teräskuori, ulkokuori
Idiomit muokkaa
- olla puun ja kuoren välissä
Aiheesta muualla muokkaa
- kuori Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
kuori (5)
- (arkkitehtuuri) kirkkorakennuksen sisäpäädyn osa, jossa sijaitsee alttari ja josta jumalanpalvelus johdetaan; alun perin kuoron paikka kirkossa
- Alttari on kuorissa.
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuori | kuorit |
genetiivi | kuorin | kuorien (kuorein) |
partitiivi | kuoria | kuoreja |
akkusatiivi | kuori; kuorin |
kuorit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuorissa | kuoreissa |
elatiivi | kuorista | kuoreista |
illatiivi | kuoriin | kuoreihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuorilla | kuoreilla |
ablatiivi | kuorilta | kuoreilta |
allatiivi | kuorille | kuoreille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuorina | kuoreina |
translatiivi | kuoriksi | kuoreiksi |
abessiivi | kuoritta | kuoreitta |
instruktiivi | – | kuorein |
komitatiivi | – | kuoreine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuori- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (kirkon osa) presbyteerio, sanktuaario
Yhdyssanat muokkaa
kuoripoika, kuorilehteri, kuoriaita, kuoriaitaus
Aiheesta muualla muokkaa
- kuori Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
kuori
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuoria
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kuoria
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuoria
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuoria