kuoriainen
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaakuoriainen (38)
- (eläintiede) kovakuoriainen; nimen lyhyempi muoto, jota usein käytetään yhdyssanojen loppuosana.
- (keittiö) krustadi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuo̯riˌɑi̯nen/
- tavutus: kuo‧ri‧ai‧nen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuoriainen | kuoriaiset |
| genetiivi | kuoriaisen | kuoriaisten kuoriaisien |
| partitiivi | kuoriaista | kuoriaisia |
| akkusatiivi | kuoriainen; kuoriaisen |
kuoriaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuoriaisessa | kuoriaisissa |
| elatiivi | kuoriaisesta | kuoriaisista |
| illatiivi | kuoriaiseen | kuoriaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuoriaisella | kuoriaisilla |
| ablatiivi | kuoriaiselta | kuoriaisilta |
| allatiivi | kuoriaiselle | kuoriaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuoriaisena (kuoriaisna) |
kuoriaisina |
| translatiivi | kuoriaiseksi | kuoriaisiksi |
| abessiivi | kuoriaisetta | kuoriaisitta |
| instruktiivi | – | kuoriaisin |
| komitatiivi | – | kuoriaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuoriaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuoriais- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. eläintiede: kovakuoriainen, nimen lyhyempi muoto, jota usein käytetään yhdyssanojen loppuosana
|
Ks. kovakuoriainen |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kuoriainen Kielitoimiston sanakirjassa