Substantiivi

muokkaa

kuorike (48-A)

  1. kuorikate

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuo̯rikeˣ/
  • tavutus: kuo‧ri‧ke

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuorike kuorikkeet
genetiivi kuorikkeen kuorikkeiden
kuorikkeitten
partitiivi kuoriketta kuorikkeita
akkusatiivi kuorike;
kuorikkeen
kuorikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi kuorikkeessa kuorikkeissa
elatiivi kuorikkeesta kuorikkeista
illatiivi kuorikkeeseen kuorikkeisiin
kuorikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuorikkeella kuorikkeilla
ablatiivi kuorikkeelta kuorikkeilta
allatiivi kuorikkeelle kuorikkeille
muut sijamuodot
essiivi kuorikkeena kuorikkeina
translatiivi kuorikkeeksi kuorikkeiksi
abessiivi kuorikkeetta kuorikkeitta
instruktiivi kuorikkein
komitatiivi kuorikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuorikkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuoriket-

Etymologia

muokkaa

kuori + -ke

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuorike Kielitoimiston sanakirjassa