ulkokorva

Suomi

Ihmisen ulkokorva

Substantiivi

ulkokorva

1. auris externa; korvan uloin osa, jonka osia ovat korvalehti ja tärykalvoon päättyvä (ulkoinen) korvakäytävä

Ääntäminen

• IPA: /ˈulkoˌkorʋɑ/
• tavutus: ul‧ko‧kor‧va

Etymologia

yhdyssana sanoista ulko- ja korva

Käännökset

1. korvan uloin osa

englanti: outer ear, external ear

viro: väliskõrv

Aiheesta muualla

• ulkokorva Kielitoimiston sanakirjassa
• ulkokorva Tieteen termipankissa