huippusävel

Suomi

Substantiivi

huippusävel (32)

1. (musiikki) dominantti

Ääntäminen

• IPA: /ˈhui̯pːuˌsæʋel/
• tavutus: huip‧pu‧sä‧vel

Etymologia

yhdyssana sanoista huippu ja sävel

Käännökset

1. dominantti

Ks. dominantti

Liittyvät sanat

• huippusointu

Aiheesta muualla

• huippusävel Kielitoimiston sanakirjassa