Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

dominantti (5-C) (komparatiivi dominantimpi, superlatiivi dominantein) (taivutus [luo])

  1. hallitseva, dominoiva
    ~ alleeli

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈdomiˌnɑnt̪ːi/
  • tavutus: do‧mi‧nant‧ti

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Substantiivi muokkaa

dominantti (5)

  1. (musiikki) sävelasteikon 5. aste
    A-duurin dominantti on E ja E-duuri on näin ollen sen dominanttisävellaji.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi dominantti dominantit
genetiivi dominantin dominanttien
(dominanttein)
partitiivi dominanttia dominantteja
akkusatiivi dominantti;
dominantin
dominantit
sisäpaikallissijat
inessiivi dominantissa dominanteissa
elatiivi dominantista dominanteista
illatiivi dominanttiin dominantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi dominantilla dominanteilla
ablatiivi dominantilta dominanteilta
allatiivi dominantille dominanteille
muut sijamuodot
essiivi dominanttina dominantteina
translatiivi dominantiksi dominanteiksi
abessiivi dominantitta dominanteitta
instruktiivi dominantein
komitatiivi dominantteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo dominanti-
vahva vartalo dominantti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

dominanttisointu

Aiheesta muualla muokkaa