dominanttisointu

Suomi

dominanttisointu (1-J)

(musiikki) huippusointu; viidennen asteen duurisointu
As-mollin dominanttisointu on Es-duurisointu

yhdyssana sanoista dominantti ja sointu

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	dominanttisointu	dominanttisoinnut
genetiivi	dominanttisoinnun	dominanttisointujen
partitiivi	dominanttisointua	dominanttisointuja
akkusatiivi	dominanttisointu; dominanttisoinnun	dominanttisoinnut
sisäpaikallissijat
inessiivi	dominanttisoinnussa	dominanttisoinnuissa
elatiivi	dominanttisoinnusta	dominanttisoinnuista
illatiivi	dominanttisointuun	dominanttisointuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	dominanttisoinnulla	dominanttisoinnuilla
ablatiivi	dominanttisoinnulta	dominanttisoinnuilta
allatiivi	dominanttisoinnulle	dominanttisoinnuille
muut sijamuodot
essiivi	dominanttisointuna	dominanttisointuina
translatiivi	dominanttisoinnuksi	dominanttisoinnuiksi
abessiivi	dominanttisoinnutta	dominanttisoinnuitta
instruktiivi	–	dominanttisoinnuin
komitatiivi	–	dominanttisointuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	dominanttisoinnu-
vahva vartalo	dominanttisointu-
konsonantti- vartalo	-

1. huippusointu

Ks. huippusointu