häly
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (fonetiikka) ääntöväylän supistumakohdan pyörteisen ilmavirtauksen vaikutuksesta seuraava monille konsonanteille ominainen äänteen piirre
- (akustiikka, musiikki) epäsäännöllisten, jaksottomien värähdysten ääni, jolla ei ole erityistä sävelkorkeutta
- Symbaalien hälyä kuullaan usein itämaisessa musiikissa ja jazzissa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhæly/
- tavutus: hä‧ly
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | häly | hälyt |
genetiivi | hälyn | hälyjen |
partitiivi | hälyä | hälyjä |
akkusatiivi | häly; hälyn |
hälyt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hälyssä | hälyissä |
elatiivi | hälystä | hälyistä |
illatiivi | hälyyn | hälyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hälyllä | hälyillä |
ablatiivi | hälyltä | hälyiltä |
allatiivi | hälylle | hälyille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hälynä | hälyinä |
translatiivi | hälyksi | hälyiksi |
abessiivi | hälyttä | hälyittä |
instruktiivi | – | hälyin |
komitatiivi | – | hälyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | häly- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. ääntöväylä
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1