Substantiivi

muokkaa

häly (1)[1]

  1. (fonetiikka) ääntöväylän supistuma­kohdan pyörteisen ilmavirtauksen vaikutuksesta seuraava monille konsonanteille ominainen äänteen piirre
  2. (akustiikka, musiikki) epä­säännöllisten, jaksottomien värähdysten ääni, jolla ei ole erityistä sävelkorkeutta
    Symbaalien hälyä kuullaan usein itämaisessa musiikissa ja jazzissa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhæly/
  • tavutus: hä‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häly hälyt
genetiivi hälyn hälyjen
partitiivi hälyä hälyjä
akkusatiivi häly;
hälyn
hälyt
sisäpaikallissijat
inessiivi hälyssä hälyissä
elatiivi hälystä hälyistä
illatiivi hälyyn hälyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hälyllä hälyillä
ablatiivi hälyltä hälyiltä
allatiivi hälylle hälyille
muut sijamuodot
essiivi hälynä hälyinä
translatiivi hälyksi hälyiksi
abessiivi hälyttä hälyittä
instruktiivi hälyin
komitatiivi hälyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo häly-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hälyääni

Aiheesta muualla

muokkaa
  • häly Kielitoimiston sanakirjassa
  • häly Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1