triangeli
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
triangeli (6)
- kolmio
- lyömäsoitin, säännölliseen kolmiomuotoon väännetty teräspuikko, joka ripustetaan yhdestä kulmasta ja sitä lyödään toisella puikolla
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪riɑŋˌŋeli/
- tavutus: tri‧an‧ge‧li
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | triangeli | triangelit |
genetiivi | triangelin | triangelien triangeleiden triangeleitten |
partitiivi | triangelia | triangeleita triangeleja |
akkusatiivi | triangeli; triangelin |
triangelit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | triangelissa | triangeleissa |
elatiivi | triangelista | triangeleista |
illatiivi | triangeliin | triangeleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | triangelilla | triangeleilla |
ablatiivi | triangelilta | triangeleilta |
allatiivi | triangelille | triangeleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | triangelina | triangeleina |
translatiivi | triangeliksi | triangeleiksi |
abessiivi | triangelitta | triangeleitta |
instruktiivi | – | triangelein |
komitatiivi | – | triangeleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | triangeli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. matematiikka
Ks. kolmio |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- triangeli Kielitoimiston sanakirjassa