треугольник

Venäjä

Substantiivi

треуго́льник m.

1. kolmio, kolmikulmio
2. triangeli
3. kulmaviivoitin
4. (historia, NL) johtoryhmä johon kuului yrityksen johtaja, puoluesihteeri ja ammattiyhdistyksen johtaja

Taivutus

eloton	yksikkö	monikko
nominatiivi	треуго́льник	треуго́льники
genetiivi	треуго́льника	треуго́льников
datiivi	треуго́льнику	треуго́льникам
akkusatiivi	треуго́льник	треуго́льники
instrumentaali	треуго́льником	треуго́льниками
prepositionaali	треуго́льнике	треуго́льниках

Etymologia

• три + угол + -ник