viulu
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaviulu (1)
- 4-kielinen, korkeaäänisin jousisoitin, jolla on keskeinen asema kamari- ja klassisessa orkesterimusiikissa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋiu̯lu/
- tavutus: viu‧lu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viulu | viulut |
| genetiivi | viulun | viulujen |
| partitiivi | viulua | viuluja |
| akkusatiivi | viulu; viulun |
viulut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viulussa | viuluissa |
| elatiivi | viulusta | viuluista |
| illatiivi | viuluun | viuluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viululla | viuluilla |
| ablatiivi | viululta | viuluilta |
| allatiivi | viululle | viuluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viuluna | viuluina |
| translatiivi | viuluksi | viuluiksi |
| abessiivi | viulutta | viuluitta |
| instruktiivi | – | viuluin |
| komitatiivi | – | viuluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viulu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa< ruotsi < ranska[1]
Käännökset
muokkaa1. 4-kielinen, korkeaäänisin jousisoitin, jolla on keskeinen asema kamari- ja klassisessa orkesterimusiikissa
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaalttoviulu, avainviulu, bassoviulu, ensiviulu, lampaanviulu, luuviulu, sähköviulu, viuluduo, viulukappale, viulukilpailu, viulukonsertti, viulukonsertto, viulukotelo, viulukoulu, viulumusiikki, viuluniekka, viulunjousi, viulunkieli, viuluoppilas, viulusolisti, viulusoolo, viulusävellys, viuluteos, viulutunti
Idiomit
muokkaa- maksaa viulut - korvata kulut
Aiheesta muualla
muokkaa- viulu Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 4254 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.