viulu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
viulu (1)
- 4-kielinen, korkeaäänisin jousisoitin, jolla on keskeinen asema kamari- ja klassisessa orkesterimusiikissa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋiu̯lu/
- tavutus: viu‧lu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viulu | viulut |
| genetiivi | viulun | viulujen |
| partitiivi | viulua | viuluja |
| akkusatiivi | viulu; viulun |
viulut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viulussa | viuluissa |
| elatiivi | viulusta | viuluista |
| illatiivi | viuluun | viuluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viululla | viuluilla |
| ablatiivi | viululta | viuluilta |
| allatiivi | viululle | viuluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viuluna | viuluina |
| translatiivi | viuluksi | viuluiksi |
| abessiivi | viulutta | viuluitta |
| instruktiivi | – | viuluin |
| komitatiivi | – | viuluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viulu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
< ruotsi < ranska[1]
Käännökset muokkaa
1. 4-kielinen, korkeaäänisin jousisoitin, jolla on keskeinen asema kamari- ja klassisessa orkesterimusiikissa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
alttoviulu, avainviulu, bassoviulu, ensiviulu, lampaanviulu, luuviulu, sähköviulu, viuluduo, viulukappale, viulukilpailu, viulukonsertti, viulukonsertto, viulukotelo, viulukoulu, viulumusiikki, viuluniekka, viulunjousi, viulunkieli, viuluoppilas, viulusolisti, viulusoolo, viulusävellys, viuluteos, viulutunti
Idiomit muokkaa
- maksaa viulut - korvata kulut
Aiheesta muualla muokkaa
- viulu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.