tyyli

Suomi

Substantiivi

tyyli (5)

1. ihmisen olomuoto, ulkoisen olemuksen muodostama vaikutelma
2. elämäntapaan ja aikakauteen, koulukuntaan ja suuntaukseen liittyvä tapa tehdä asioita ja taidetta
3. tapa tehdä asioita

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪yːli/, [ˈt̪ʷyːli]
• tavutus: tyy‧li

Käännökset

1. ihmisen olomuoto, ulkoisen olemuksen muodostama vaikutelma

englanti: style espanja: estilo italia: stile m. puola: styl m. ruotsi: stil

saksa: Stil m. tšekki: styl m. unkari: stílus venäjä: стиль m.

Liittyvät sanat

• estetiikka
• hienostuneisuus
• makusuunta
• muoti
• tapa

Johdokset

• adverbit: tyylikkäästi, tyylillä, tyylisesti
• substantiivit: tyylikkyys, tyylittely
• adjektiivit: tyylikäs, tyylillinen, tyylinen, tyylitön

Yhdyssanat

alatyyli, arkityyli, asiatyyli, barokkityyli, chippendaletyyli, diagonaalityyli, elämäntyyli, empiirityyli, floppityyli, hiustyyli, huonekalutyyli, jugendtyyli, juoksutyyli, kansliatyyli, keisarityyli, kerrontatyyli, kierähdystyyli, kirjaintyyli, kirjasintyyli, kirjoitustyyli, kustavilaistyyli, kävelytyyli, latutyyli, maalaustyyli, musiikkityyli, pakinatyyli, paperityyli, pelityyli, puhetyyli, pukeutumistyyli, pyörökaarityyli, rakennustyyli, renessanssityyli, rokokootyyli, siirtomaatyyli, substantiivityyli, sähketyyli, sävellystyyli, talonpoikaistyyli, tyyliaines, tyyliaisti, tyylianalyysi, tyyliarvo, tyyliasu, tyyliero, tyyliharjoittelu, tyyliharjoitus, tyylihuonekalu, tyyli-ihanne, tyylikaluste, tyylikalusto, tyylikausi, tyylikeino, tyylilaji, tyylinäyte, tyylioppi, tyylipiste, tyylipuhdas, tyylirikko, tyyliseikka, tyylisuunta, tyylitaju, tyylivirhe, ylätyyli

Aiheesta muualla

• tyyli Kielitoimiston sanakirjassa
• tyyli Tieteen termipankissa
• tyyli Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 334 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa