Wikipedia
Katso artikkeli Tyyli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tyyli (5)

  1. ihmisen olomuoto, ulkoisen olemuksen muodostama vaikutelma
  2. elämäntapaan ja aikakauteen, koulukuntaan ja suuntaukseen liittyvä tapa tehdä asioita ja taidetta
  3. tapa tehdä asioita

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪yːli/, [ˈt̪ʷyːli]
  • tavutus: tyy‧li

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tyyli tyylit
genetiivi tyylin tyylien
partitiivi tyyliä tyylejä
akkusatiivi tyyli;
tyylin
tyylit
sisäpaikallissijat
inessiivi tyylissä tyyleissä
elatiivi tyylistä tyyleistä
illatiivi tyyliin tyyleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tyylillä tyyleillä
ablatiivi tyyliltä tyyleiltä
allatiivi tyylille tyyleille
muut sijamuodot
essiivi tyylinä tyyleinä
translatiivi tyyliksi tyyleiksi
abessiivi tyylittä tyyleittä
instruktiivi tyylein
komitatiivi tyyleine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alatyyli, arkityyli, asiatyyli, barokkityyli, chippendaletyyli, diagonaalityyli, elämäntyyli, empiirityyli, floppityyli, huonekalutyyli, jugendtyyli, juoksutyyli, kansliatyyli, keisarityyli, kerrontatyyli, kierähdystyyli, kirjaintyyli, kirjasintyyli, kirjoitustyyli, kustavilaistyyli, kävelytyyli, latutyyli, maalaustyyli, pakinatyyli, paperityyli, pelityyli, puhetyyli, pukeutumistyyli, pyörökaarityyli, rakennustyyli, renessanssityyli, rokokootyyli, siirtomaatyyli, substantiivityyli, sähketyyli, sävellystyyli, talonpoikaistyyli, tyyliaines, tyyliaisti, tyylianalyysi, tyylianalyysi, tyyliarvo, tyyliasu, tyyliero, tyyliharjoittelu, tyyliharjoitus, tyylihuonekalu, tyyli-ihanne, tyylikaluste, tyylikalusto, tyylikausi, tyylikeino, tyylilaji, tyylinäyte, tyylioppi, tyylipiste, tyylipuhdas, tyylirikko, tyyliseikka, tyylisuunta, tyylitaju, tyylivirhe, ylätyyli

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tyyli Kielitoimiston sanakirjassa
  • tyyli Tieteen termipankissa