kielikuva

Suomi

Substantiivi

kielikuva

1. (retoriikka) kuvaannollinen, kuvallinen ilmaus

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯liˌkuʋɑ/
• tavutus: kie‧li‧ku‧va

Etymologia

yhdyssana sanoista kieli ja kuva

Käännökset

1. kuvaannollinen, kuvallinen ilmaus

englanti: figure of speech

ruotsi: figur

Liittyvät sanat

• metafora, trooppi

Aiheesta muualla

• kielikuva Kielitoimiston sanakirjassa