kieltää (54-I) (taivutus[luo])

  1. pyytää tai pakottaa olemaan tekemättä jotakin tai olemaan käyttämättä jtk
    Lapsen vanhemmat kielsivät häntä menemästä ulos.
    Pääsy kielletty.
  2. kiistää, olla myöntämättä jnk väitetyn asian totuudellisuutta
    Kiellän tehneeni mitään väärää!
    En voi kieltää, että hän olisi pätevä.
  3. kiistää liittyvänsä jhk tai olevansa missään yhteydessä jhk, erit. kiistää olevansa sukua jklle
    Hän kielsi tyttärensä, kun sai kuulla hänen esiaviollisesta raskaudestaan.
    Ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkie̯lt̪æːˣ/
  • tavutus: kiel‧tää

Etymologia

muokkaa

ilmeisesti johdos sanasta kieli[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.