kieltää
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakieltää (54-I) (taivutus[luo])
- pyytää tai pakottaa olemaan tekemättä jotakin tai olemaan käyttämättä jtk
- Lapsen vanhemmat kielsivät häntä menemästä ulos.
- Pääsy kielletty.
- kiistää, olla myöntämättä jnk väitetyn asian totuudellisuutta
- Kiellän tehneeni mitään väärää!
- En voi kieltää, että hän olisi pätevä.
- kiistää liittyvänsä jhk tai olevansa missään yhteydessä jhk, erit. kiistää olevansa sukua jklle
- Hän kielsi tyttärensä, kun sai kuulla hänen esiaviollisesta raskaudestaan.
- Ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkie̯lt̪æːˣ/
- tavutus: kiel‧tää
Etymologia
muokkaailmeisesti johdos sanasta kieli[1]
Käännökset
muokkaa1. pakottaa olemaan tekemättä jtk
2. kiistää
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kieltää Kielitoimiston sanakirjassa
- kieltää Suomen murteiden sanakirjassa
- kieltää Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kieli ja kieltää. Kotimaisten kielten keskus
- Artikkelit 399, 618, 629, 919, 2184, 3726, 3957 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.