kieltää

SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

kieltää (54-I) (taivutus[luo])

  1. pyytää tai pakottaa olemaan tekemättä jotakin tai olemaan käyttämättä jtk
    Lapsen vanhemmat kielsivät häntä menemästä ulos.
    Pääsy kielletty.
  2. kiistää, olla myöntämättä jnk väitetyn asian totuudellisuutta
    Kiellän tehneeni mitään väärää!
    En voi kieltää, että hän olisi pätevä.
  3. kiistää liittyvänsä jhk tai olevansa missään yhteydessä jhk, erit. kiistää olevansa sukua jklle
    Hän kielsi tyttärensä, kun sai kuulla hänen esiaviollisesta raskaudestaan.
    Ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkie̯lt̪æːˣ/
  • tavutus: kiel‧tää

EtymologiaMuokkaa

ilmeisesti johdos sanasta kieli[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.