Katso myös: Murre
Wikipedia
Katso artikkeli Murre Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

murre (48-K) (monikko murteet)

  1. (kielitiede) alueellisesti esiintyvä kielen muunnelma, kielimuoto, jota ei voida pitää toisena kielenä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmurːeˣ/
  • tavutus: mur‧re

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi murre murteet
genetiivi murteen murteiden
murteitten
partitiivi murretta murteita
akkusatiivi murre;
murteen
murteet
sisäpaikallissijat
inessiivi murteessa murteissa
elatiivi murteesta murteista
illatiivi murteeseen murteisiin
murteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi murteella murteilla
ablatiivi murteelta murteilta
allatiivi murteelle murteille
muut sijamuodot
essiivi murteena murteina
translatiivi murteeksi murteiksi
abessiivi murteetta murteitta
instruktiivi murtein
komitatiivi murteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo murtee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
murret-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

itämurre, kansanmurre, kotimurre, länsimurre, murreaineisto, murreaines, murrealue, murreasu, murrehavainto, murreilmaus, murrekirjallisuus, murremaantiede, murrepakina, murreryhmä, murresana, murretutkimus, paikallismurre, pohjalaismurre, savolaismurre

Aiheesta muualla

muokkaa
  • murre Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

murre (8)

  1. (murteellinen) koira

Aiheesta muualla

muokkaa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

murre (monikko murres)

  1. (amerikanenglantia) kiisla: kumpi tahansa kiislojen sukuun (Uria) kuuluvista ruokkilintujen lajeista tai sellaisen yksilö

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
  • (brittienglantia) guillemot, (murteellinen, Newfoundlandissa ja Labradorissa) turr

murre

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä murren
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä murren
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä murren
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä murren

Substantiivi

muokkaa

murre (gen. murde, part. murret)

  1. (kielitiede) murre

Taivutus

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • murre sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)