Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Murre

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

murre (48-K) (monikko murteet)

  1. (kielitiede) alueellisesti esiintyvä kielen muunnelma, kielimuoto, jota ei voida pitää toisena kielenä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmurːeˣ/
  • tavutus: mur‧re

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi murre murteet
genetiivi murteen murteiden
murteitten
partitiivi murretta murteita
akkusatiivi murre;
murteen
murteet
sisäpaikallissijat
inessiivi murteessa murteissa
elatiivi murteesta murteista
illatiivi murteeseen murteisiin
murteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi murteella murteilla
ablatiivi murteelta murteilta
allatiivi murteelle murteille
muut sijamuodot
essiivi murteena murteina
translatiivi murteeksi murteiksi
abessiivi murteetta murteitta
instruktiivi murtein
komitatiivi murteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo murtee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
murret-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

itämurre, kansanmurre, kotimurre, länsimurre, murreaineisto, murreaines, murrealue, murreasu, murrehavainto, murreilmaus, murrekirjallisuus, murremaantiede, murrepakina, murreryhmä, murresana, murretutkimus, paikallismurre, pohjalaismurre, savolaismurre

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • murre Kielitoimiston sanakirjassa

SubstantiiviMuokkaa

murre (8)

  1. (murteellinen) koira

EnglantiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

murre (monikko murres)

  1. (amerikanenglantia) kiisla: kumpi tahansa kiislojen sukuun (Uria) kuuluvista ruokkilintujen lajeista tai sellaisen yksilö

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
  • (brittienglantia) guillemot, (murteellinen, Newfoundlandissa ja Labradorissa) turr

SaksaMuokkaa

VerbiMuokkaa

murre

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä murren
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä murren
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä murren
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä murren

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

murre (gen. murde, part. murret)

  1. (kielitiede) murre

TaivutusMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • murre sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)