kielitaito

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kielitaito (1)

  1. (luonnollisen) kielen puhumisen, kirjoittamisen ja ymmärtämisen kyky ja osaaminen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkie̯liˌt̪ɑi̯t̪o/
  • tavutus: kie‧li‧tai‧to

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kielitaito kielitaidot
genetiivi kielitaidon kielitaitojen
partitiivi kielitaitoa kielitaitoja
akkusatiivi kielitaito;
kielitaidon
kielitaidot
sisäpaikallissijat
inessiivi kielitaidossa kielitaidoissa
elatiivi kielitaidosta kielitaidoista
illatiivi kielitaitoon kielitaitoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kielitaidolla kielitaidoilla
ablatiivi kielitaidolta kielitaidoilta
allatiivi kielitaidolle kielitaidoille
muut sijamuodot
essiivi kielitaitona kielitaitoina
translatiivi kielitaidoksi kielitaidoiksi
abessiivi kielitaidotta kielitaidoitta
instruktiivi kielitaidoin
komitatiivi kielitaitoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kielitaido-
vahva vartalo kielitaito-
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

yhdyssana sanoista kieli ja taito

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa