kielevä

Suomi

Adjektiivi

kielevä (10) (komparatiivi kielevämpi, superlatiivi kielevin) (taivutus[luo])

1. puhelias, suulas

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯leʋæ/
• tavutus: kie‧le‧vä

Etymologia

nomini kieli (vokaalivartalo kiele-) + johdin -vä

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: kielevästi

Aiheesta muualla

• kielevä Kielitoimiston sanakirjassa