kielisukulaisuus

Suomi

Substantiivi

kielisukulaisuus

1. (kielitiede) kielen kehitysvaiheeseen liittyvä todennettavissa oleva keskinäinen riippuvuus muusta kielestä; määritellään kielihistoriassa niin, että samasta kantakielestä polveutuvat kielet ovat sukukieliä

Etymologia

kielisukulainen + -uus

Käännökset

1. kielen kehitysvaiheeseen liittyvä todennettavissa oleva keskinäinen riippuvuus muusta kielestä

englanti: affinity

Liittyvät sanat

• kantakieli
• kieli, sukulaisuus

Aiheesta muualla

• kielisukulaisuus Kielitoimiston sanakirjassa
• kielisukulaisuus Tieteen termipankissa