yleiskieli

Suomi

Substantiivi

yleiskieli

1. (kielitiede) kielen kielioppisääntöjä ja sanastoa noudattava kieli, virallinen kielimuoto
2. (kielitiede) kieliyhteisön eri ikä- ja ammattiryhmien yleisesti käyttämä kieli

   Yleiskielen virke- ja lauserakenne on kirjakielen normien mukaista.

Ääntäminen

• IPA: /ˈylei̯sˌkie̯li/
• tavutus: y‧leis‧kie‧li

Etymologia

yhdyssana sanoista yleinen ja kieli

Käännökset

1. kielen kielioppisääntöjä ja sanastoa noudattava kieli

englanti: standard language italia: lingua scritta f. ranska: langue standard f.

ruotsi: riksspråk, högspråk saksa: Standardsprache f. viro: üldkeel

Liittyvät sanat

• ammattikieli
• standardikieli, kirjakieli, arkikieli, slangi

Johdokset

• adjektiivit: yleiskielinen

Aiheesta muualla

• yleiskieli Kielitoimiston sanakirjassa
• yleiskieli Tieteen termipankissa