yleinen
SuomiMuokkaa
AdjektiiviMuokkaa
yleinen (38) (komparatiivi yleisempi, superlatiivi yleisin) (taivutus [luo])
- tavallinen; usein käytettävä, usein ilmenevä, toistuva
- yleistynyt, laajalle levinnyt, yleisesti esiintyvä, vallitseva
- kaikkia koskeva
- yleinen äänioikeus
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈylei̯nen/
- tavutus: y‧lei‧nen
EtymologiaMuokkaa
Ylä-/yle- + -inen. Wolmar Schildtin vuonna 1836 käyttöön ottama uudissana.[1]
KäännöksetMuokkaa
|
|
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: yleiskäyttöinen
- adverbit: yleisesti
- substantiivit: yleisyys, yleisö
- verbit: yleistyä, yleistää
YhdyssanatMuokkaa
yleisaika, yleisarvio, yleisarvosana, yleisavain, yleisesikunta, yleisesitys, yleishavainto, yleishyökkäys, yleisilme, yleisistunto, yleiskaava, yleiskartta, yleiskatsaus, yleiskeskustelu, yleiskieli, yleiskirje, yleiskokous, yleiskone, yleiskorotus, yleiskunto, yleiskuva, yleiskäsite, yleiskäsitys, yleislakko, yleisliima, yleisluonne, yleislääketiede, yleislääkäri, yleismerkitys, yleismies, yleisnero, yleisnimi, yleisnäkemys, yleisohje, yleisoire, yleisperiaate, yleispuhekieli, yleispätevä, yleisradio, yleissilmäys, yleissivistys, yleissopimus, yleissuunnitelma, yleissävy, yleissääntö, yleistaso, yleistieto, yleistila, yleistilanne, yleistutkimus, yleisvaikutelma, yleisvointi, yleisväri
Aiheesta muuallaMuokkaa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.