SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

yleinen (38) (komparatiivi yleisempi, superlatiivi yleisin) (taivutus [luo])

  1. tavallinen; usein käytettävä, usein ilmenevä, toistuva
  2. yleistynyt, laajalle levinnyt, yleisesti esiintyvä, vallitseva
  3. kaikkia koskeva
    yleinen äänioikeus

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈylei̯nen/
  • tavutus: y‧lei‧nen

EtymologiaMuokkaa

Ylä-/yle- + -inen. Wolmar Schildtin vuonna 1836 käyttöön ottama uudissana.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

yleisaika, yleisarvio, yleisarvosana, yleisavain, yleisesikunta, yleisesitys, yleishavainto, yleishyökkäys, yleisilme, yleisistunto, yleiskaava, yleiskartta, yleiskatsaus, yleiskeskustelu, yleiskieli, yleiskirje, yleiskokous, yleiskone, yleiskorotus, yleiskunto, yleiskuva, yleiskäsite, yleiskäsitys, yleislakko, yleisliima, yleisluonne, yleislääketiede, yleislääkäri, yleismerkitys, yleismies, yleisnero, yleisnimi, yleisnäkemys, yleisohje, yleisoire, yleisperiaate, yleispuhekieli, yleispätevä, yleisradio, yleissilmäys, yleissivistys, yleissopimus, yleissuunnitelma, yleissävy, yleissääntö, yleistaso, yleistieto, yleistila, yleistilanne, yleistutkimus, yleisvaikutelma, yleisvointi, yleisväri

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.