yleinen

Suomi

Adjektiivi

yleinen (38) (komparatiivi yleisempi, superlatiivi yleisin) (taivutus [luo])

1. tavallinen; usein käytettävä, usein ilmenevä, toistuva
2. yleistynyt, laajalle levinnyt, yleisesti esiintyvä, vallitseva
3. kaikkia koskeva

   yleinen äänioikeus

Ääntäminen

• IPA: /ˈylei̯nen/
• tavutus: y‧lei‧nen

Etymologia

Ylä-/yle- + -inen. Wolmar Schildtin vuonna 1836 käyttöön ottama uudissana.

Käännökset

1. tavallinen

englanti: usual, common, general, frequent espanja: usual, común hollanti: algemeen ranska: général romania: comun

saksa: allgemein, häufig tšekki: obecný unkari: általános, egyetemes, közös, nyilvános venäjä: общий

2. laajasti käytössä oleva, laajalle levinnyt

englanti: widespread, (widely) distributed, universal espanja: general, frecuente

ranska: commun venäjä: общий, универсальный

3. kaikkia koskeva

englanti: universal espanja: universal

ranska: général

Liittyvät sanat

• avoin
• julkinen
• yleensä
• yhteinen

Johdokset

• adjektiivit: yleiskäyttöinen
• adverbit: yleisesti
• substantiivit: yleisyys, yleisö
• verbit: yleistyä, yleistää

Yhdyssanat

yleisaika, yleisarvio, yleisarvosana, yleisavain, yleisesikunta, yleisesitys, yleishavainto, yleishyökkäys, yleisilme, yleisistunto, yleiskaava, yleiskartta, yleiskatsaus, yleiskeskustelu, yleiskieli, yleiskirje, yleiskokous, yleiskone, yleiskorotus, yleiskunto, yleiskuva, yleiskäsite, yleiskäsitys, yleislakko, yleisliima, yleisluonne, yleislääketiede, yleislääkäri, yleismerkitys, yleismies, yleisnero, yleisnimi, yleisnäkemys, yleisohje, yleisoire, yleisperiaate, yleispuhekieli, yleispätevä, yleisradio, yleissilmäys, yleissivistys, yleissopimus, yleissuunnitelma, yleissävy, yleissääntö, yleistaso, yleistieto, yleistila, yleistilanne, yleistutkimus, yleisvaikutelma, yleisvointi, yleisväri

Aiheesta muualla

• yleinen Kielitoimiston sanakirjassa
• yleinen Tieteen termipankissa