yleisnimi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaayleisnimi (7)
- (kielitiede) appellatiivi, substantiivi, joka kertoo asioiden, esineiden jne. yleisen nimen. Suomen kielessä mm. kielten, viikonpäivien, kuukausien, juhlapäivien, jne. nimet ovat yleisnimiä.
- Yleisnimet kirjoitetaan suomessa pienellä alkukirjaimella.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈylei̯sˌnimi/
- tavutus: y‧leis‧ni‧mi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yleisnimi | yleisnimet |
| genetiivi | yleisnimen | yleisnimien (yleisnimein) |
| partitiivi | yleisnimeä | yleisnimiä |
| akkusatiivi | yleisnimi; yleisnimen |
yleisnimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yleisnimessä | yleisnimissä |
| elatiivi | yleisnimestä | yleisnimistä |
| illatiivi | yleisnimeen | yleisnimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yleisnimellä | yleisnimillä |
| ablatiivi | yleisnimeltä | yleisnimiltä |
| allatiivi | yleisnimelle | yleisnimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yleisnimenä | yleisniminä |
| translatiivi | yleisnimeksi | yleisnimiksi |
| abessiivi | yleisnimettä | yleisnimittä |
| instruktiivi | – | yleisnimin |
| komitatiivi | – | yleisnimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yleisnime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. substantiivi, joka kertoo asioiden, esineiden jne. yleisen nimen
|
|
Liittyvät sanat
muokkaa- (vieruskäsite) erisnimi