yleistää

Suomi

Verbi

yleistää (53) (taivutus[luo])

1. muodostaa yleistys

Ääntäminen

• IPA: /ˈylei̯st̪æːˣ/
• tavutus: y‧leis‧tää

Etymologia

johdos adjektiivista yleinen (konsonanttivartalo yleis- + johdin -tä- + infinitiivin tunnus -ä) .

Käännökset

1. muodostaa yleistys

englanti: generalize

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: yleistys, yleistäminen
• verbit: yleistyä

Aiheesta muualla

• yleistää Kielitoimiston sanakirjassa