Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

tavallinen (38) (komparatiivi tavallisempi, superlatiivi tavallisin) (taivutus[luo])[1]

  1. ei erikoinen; tavallisuudesta poikkeamaton, arkipäiväinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑʋɑlˌlinen/
  • tavutus: ta‧val‧li‧nen

Etymologia muokkaa

johdos substantiivista tapa (tava- + -llinen)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

epätavallinen

Substantiivi muokkaa

tavallinen (38)

  1. jotakin tavallista; se tavanomainen, sama kuin tavallisesti
    Otan sen tavallisen.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tavallinen tavalliset
genetiivi tavallisen tavallisten
tavallisien
partitiivi tavallista tavallisia
akkusatiivi tavallinen;
tavallisen
tavalliset
sisäpaikallissijat
inessiivi tavallisessa tavallisissa
elatiivi tavallisesta tavallisista
illatiivi tavalliseen tavallisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tavallisella tavallisilla
ablatiivi tavalliselta tavallisilta
allatiivi tavalliselle tavallisille
muut sijamuodot
essiivi tavallisena
(tavallisna)
tavallisina
translatiivi tavalliseksi tavallisiksi
abessiivi tavallisetta tavallisitta
instruktiivi tavallisin
komitatiivi tavallisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tavallise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tavallis-

Käännökset muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 38