soittokello

Suomi

Substantiivi

soittokello

1. merkinantolaite, jota soitetaan lyömällä tai nappia painamalla

   Veturin soittokello kilkattaa tasoristeyksessä.

   Laivan soittokello kertoo käydyistä manöövereistä.

   Polkupyörän soittokello on tärkeä varoituslaite.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsoi̯t̪ːoˌkelːo/
• tavutus: soit‧to‧kel‧lo

Etymologia

• yhdyssana sanoista soitto ja kello

Käännökset

1. merkinantolaite, jota soitetaan lyömällä tai nappia painamalla

englanti: bell espanja: campana, (pieni) campanilla italia: campana puola: dzwon

ranska: cloche saksa: Klingel f., (kello) Glocke f. venäjä: звонок

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (kansanomainen) pirikello

Yhdyssanat

• soittokellonpainike

Aiheesta muualla

• soittokello Kielitoimiston sanakirjassa