Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

soitto (1-C)

  1. soittaminen puhelimella; puhelinsoitto
  2. soittaminen musiikki-instrumentilla; kellon soittaminen
  3. soittimien tai kellon soitosta muodostuva musiikki tai ääni
  4. levysoittimen tms. soittaminen
  5. merkkiääni

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsoi̯t̪ːo/
  • tavutus: soit‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soitto soitot
genetiivi soiton soittojen
partitiivi soittoa soittoja
akkusatiivi soitto;
soiton
soitot
sisäpaikallissijat
inessiivi soitossa soitoissa
elatiivi soitosta soitoista
illatiivi soittoon soittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi soitolla soitoilla
ablatiivi soitolta soitoilta
allatiivi soitolle soitoille
muut sijamuodot
essiivi soittona soittoina
translatiivi soitoksi soitoiksi
abessiivi soitotta soitoitta
instruktiivi soitoin
komitatiivi soittoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo soito-
vahva vartalo soitto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

alkusoitto, harhasoitto, iltasoitto, kellojensoitto, kellonsoitto, kitaransoitto, loppusoitto, pianonsoitto, pitkäsoitto, puhelinsoitto, sellonsoitto, soitonopettaja, soitto-opinnot, soitto-oppilas, soittoharrastus, soittokaveri, soittokello, soittokone, soittokunta, soittolava, soittolista, soittoläksy, soittonappi, soittonappula, soittoniekka, soittopeli, soittopyyntö, soittorasia, soittoruokala, soittotaito, soittotekniikka, soittotunti, soittoääni, suunsoitto, torvisoitto, urkujensoitto, vikasoitto, virhesoitto, viulunsoitto, välisoitto, yhteissoitto

Aiheesta muualla muokkaa

  • soitto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 338. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.