kansankieli
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kansankieli
- kielen puhuttu, arkinen muoto, erotuksena normitetusta yleiskielestä tai kirjakielestä; arkikieli, puhekieli
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑnsɑnˌkie̯li/
- tavutus: kan‧san‧kie‧li
Etymologia muokkaa
yhdyssana osista kansa (genetiivi) ja kieli
Käännökset muokkaa
1. arkikieli, puhekieli
|
Ks. arkikieli |
Aiheesta muualla muokkaa
- kansankieli Kielitoimiston sanakirjassa
- kansankieli Tieteen termipankissa