Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kansa ja känsä


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kansa (9)

  1. ryhmä ihmisiä, joita yhdistää esimerkiksi yhteinen kulttuuri, kieli tai historiallinen tausta
    Kansa ilman valtiota, maaton kansa.
    Venäjän suomalais-ugrilaiset kansat.
  2. suuri ihmisjoukko, väki
    Markkinoilla oli paljon kansaa.
    Kansa ei usko, että sote-uudistus pysyy aikataulussa. (maaseuduntulevaisuus.fi)
  3. jonkin seudun asukkaat; jonkin maan kansalaiset, valtion asukkaat, koko väestö
    Suomen kansa on kovia kokenut, mutta selviytynyt.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈkɑ̝nsɑ̝]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kansa kansat
genetiivi kansan kansojen
(kansain)
partitiivi kansaa kansoja
akkusatiivi kansa;
kansan
kansat
sisäpaikallissijat
inessiivi kansassa kansoissa
elatiivi kansasta kansoista
illatiivi kansaan kansoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kansalla kansoilla
ablatiivi kansalta kansoilta
allatiivi kansalle kansoille
muut sijamuodot
essiivi kansana kansoina
translatiivi kansaksi kansoiksi
abessiivi kansatta kansoitta
instruktiivi kansoin
komitatiivi kansoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alkuperäiskansa, farkkukansa, herrakansa, hääkansa, kansainvaellus, kansainyhteisö, kansakoulu, kansakunta, kansanalmanakka, kansanedustaja, kansaneläke, kansanheimo, kansanhiihto, kansanhuolto, kansanhuvi, kansanjohtaja, kansanjoukko, kansanjuhla, kansankapitalismi, kansankerros, kansankieli, kansankirjailija, kansankirkko, kansankokous, kansankommuuni, kansankorkeakoulu, kansankoti, kansankulttuuri, kansankuvaus, kansankynttilä, kansanlaulu, kansanleikki, kansanliike, kansanluokka, kansanluonne, kansanmies, kansanmurha, kansanmurre, kansanmusiikki, kansannousu, kansanomaisuus, kansanopisto, kansanosa, kansanpainos, kansanparannus, kansanparantaja, kansanpelimanni, kansanperinne, kansanpuku, kansanpuolue, kansanrintama, kansanruno, kansanrunous, kansansatu, kansansivistys, kansansoittaja, kansansuosikki, kansansuosio, kansansävelmä, kansantalous, kansantanhu, kansantanssi, kansantapa, kansantarina, kansantasavalta, kansantauti, kansantavat, kansanterveys, kansantietous, kansantulo, kansantuomioistuin, kansantuote, kansantuotos, kansanurheilu, kansanuskomus, kansanvaali, kansanvalistus, kansanvalta, kansanvaltuuskunta, kansanvarallisuus, kansanvene, kansanvillitsijä, kansanäänestys, kansapsykologia, kansatiede, kirkkokansa, korpikansa, kristikansa, kulttuurikansa, kääpiökansa, luonnonkansa, metsästäjäkansa, naapurikansa, paimentolaiskansa, sekakansa, sivistyskansa, sukukansa, sukulaiskansa, työkansa, veljeskansa, venekansa, viholliskansa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kansa Kielitoimiston sanakirjassa
  • kansa Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.