kansa
 |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
kansa (9)
- ryhmä ihmisiä, joita yhdistää esimerkiksi yhteinen kulttuuri, kieli tai historiallinen tausta
- Kansa ilman valtiota, maaton kansa.
- Venäjän suomalais-ugrilaiset kansat.
- suuri ihmisjoukko, väki
- Markkinoilla oli paljon kansaa.
- Kansa ei usko, että sote-uudistus pysyy aikataulussa. (maaseuduntulevaisuus.fi)
- jonkin seudun asukkaat; jonkin maan kansalaiset, valtion asukkaat, koko väestö
- Suomen kansa on kovia kokenut, mutta selviytynyt.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: [ˈkɑ̝nsɑ̝]
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kansa | kansat |
| genetiivi | kansan | kansojen (kansain) |
| partitiivi | kansaa | kansoja |
| akkusatiivi | kansa; kansan |
kansat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kansassa | kansoissa |
| elatiivi | kansasta | kansoista |
| illatiivi | kansaan | kansoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kansalla | kansoilla |
| ablatiivi | kansalta | kansoilta |
| allatiivi | kansalle | kansoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kansana | kansoina |
| translatiivi | kansaksi | kansoiksi |
| abessiivi | kansatta | kansoitta |
| instruktiivi | – | kansoin |
| komitatiivi | – | kansoine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
vanha germaaninen laina[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: kansallinen
- substantiivit: kansalainen
- verbit: kansoittaa, kansoittua
YhdyssanatMuokkaa
alkuperäiskansa, farkkukansa, herrakansa, hääkansa, kansainvaellus, kansainyhteisö, kansakoulu, kansakunta, kansanalmanakka, kansanedustaja, kansaneläke, kansanheimo, kansanhiihto, kansanhuolto, kansanhuvi, kansanjohtaja, kansanjoukko, kansanjuhla, kansankapitalismi, kansankerros, kansankieli, kansankirjailija, kansankirkko, kansankokous, kansankommuuni, kansankorkeakoulu, kansankoti, kansankulttuuri, kansankuvaus, kansankynttilä, kansanlaulu, kansanleikki, kansanliike, kansanluokka, kansanluonne, kansanmies, kansanmurha, kansanmurre, kansanmusiikki, kansannousu, kansanomaisuus, kansanopisto, kansanosa, kansanpainos, kansanparannus, kansanparantaja, kansanpelimanni, kansanperinne, kansanpuku, kansanpuolue, kansanrintama, kansanruno, kansanrunous, kansansatu, kansansivistys, kansansoittaja, kansansuosikki, kansansuosio, kansansävelmä, kansantalous, kansantanhu, kansantanssi, kansantapa, kansantarina, kansantasavalta, kansantauti, kansantavat, kansanterveys, kansantietous, kansantulo, kansantuomioistuin, kansantuote, kansantuotos, kansanurheilu, kansanuskomus, kansanvaali, kansanvalistus, kansanvalta, kansanvaltuuskunta, kansanvarallisuus, kansanvene, kansanvillitsijä, kansanäänestys, kansapsykologia, kansatiede, kirkkokansa, korpikansa, kristikansa, kulttuurikansa, kääpiökansa, luonnonkansa, metsästäjäkansa, naapurikansa, paimentolaiskansa, sekakansa, sivistyskansa, sukukansa, sukulaiskansa, työkansa, veljeskansa, venekansa, viholliskansa
Aiheesta muuallaMuokkaa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.