Substantiivi

muokkaa

kansalainen (38)

  1. valtiossa syntyperänsä tai hankkimansa aseman perusteella kansalaisoikeuksistaan nauttiva ja kansalaisvelvollisuuksistaan huolehtiva ja vastaava henkilö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑnsɑˌlɑi̯nen/
  • tavutus: kan‧sa‧lai‧nen

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kansalainen kansalaiset
genetiivi kansalaisen kansalaisten
kansalaisien
partitiivi kansalaista kansalaisia
akkusatiivi kansalainen;
kansalaisen
kansalaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi kansalaisessa kansalaisissa
elatiivi kansalaisesta kansalaisista
illatiivi kansalaiseen kansalaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kansalaisella kansalaisilla
ablatiivi kansalaiselta kansalaisilta
allatiivi kansalaiselle kansalaisille
muut sijamuodot
essiivi kansalaisena
(kansalaisna)
kansalaisina
translatiivi kansalaiseksi kansalaisiksi
abessiivi kansalaisetta kansalaisitta
instruktiivi kansalaisin
komitatiivi kansalaisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kansalaise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kansalais-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

eurokansalainen, kansalaisadressi, kansalaisaktivismi, kansalaisillalliset, kansalaisjärjestö, kansalaiskasvatus, kansalaiskeräys, kansalaiskeskustelu, kansalaiskoulu, kansalaiskunto, kansalaisliike, kansalaisluottamus, kansalaismielipide, kansalaisoikeus, kansalaisopisto, kansalaispalkka, kansalaispiiri, kansalaispäivälliset, kansalaisrohkeus, kansalaissota, kansalaistaito, kansalaistoiminta, kansalaisyhteiskunta, maailmankansalainen, neuvostokansalainen, rivikansalainen

Aiheesta muualla

muokkaa