kansallisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakansallisuus (39)
- etnisyys, kuuluminen tiettyyn kansaan tai etniseen ryhmään
- tällainen erillinen kansanryhmä
- Jotkut kansallisuudet ovat yliedustettuina tietyissä rikostilastoissa.
- kansalaisuus, yksilön tai kulkuneuvon kuuluminen juridisesti tietyn valtion yhteyteen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑnsɑlˌlisuːs/
- tavutus: kan‧sal‧li‧suus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kansallisuus | kansallisuudet |
| genetiivi | kansallisuuden | kansallisuuksien |
| partitiivi | kansallisuutta | kansallisuuksia |
| akkusatiivi | kansallisuus; kansallisuuden |
kansallisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kansallisuudessa | kansallisuuksissa |
| elatiivi | kansallisuudesta | kansallisuuksista |
| illatiivi | kansallisuuteen | kansallisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kansallisuudella | kansallisuuksilla |
| ablatiivi | kansallisuudelta | kansallisuuksilta |
| allatiivi | kansallisuudelle | kansallisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kansallisuutena | kansallisuuksina |
| translatiivi | kansallisuudeksi | kansallisuuksiksi |
| abessiivi | kansallisuudetta | kansallisuuksitta |
| instruktiivi | – | kansallisuuksin |
| komitatiivi | – | kansallisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kansallisuude- | |
| vahva vartalo | kansallisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kansallisuut- | |
Etymologia
muokkaasanasta kansallinen johtimella -uus
Käännökset
muokkaa1. etnisyys, kuuluminen tiettyyn kansaan tai etniseen ryhmään
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kansallisuus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 241 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa