kansallisuus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kansallisuus (39)

  1. etnisyys, kuuluminen tiettyyn kansaan tai etniseen ryhmään
  2. tällainen erillinen kansanryhmä
    Jotkut kansallisuudet ovat yliedustettuina tietyissä rikostilastoissa.
  3. kansalaisuus, yksilön tai kulkuneuvon kuuluminen juridisesti tietyn valtion yhteyteen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑnsɑlˌlisuːs/
  • tavutus: kan‧sal‧li‧suus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kansallisuus kansallisuudet
genetiivi kansallisuuden kansallisuuksien
partitiivi kansallisuutta kansallisuuksia
akkusatiivi kansallisuus;
kansallisuuden
kansallisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kansallisuudessa kansallisuuksissa
elatiivi kansallisuudesta kansallisuuksista
illatiivi kansallisuuteen kansallisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kansallisuudella kansallisuuksilla
ablatiivi kansallisuudelta kansallisuuksilta
allatiivi kansallisuudelle kansallisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kansallisuutena kansallisuuksina
translatiivi kansallisuudeksi kansallisuuksiksi
abessiivi kansallisuudetta kansallisuuksitta
instruktiivi kansallisuuksin
komitatiivi kansallisuuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanasta kansallinen johtimella -uus; Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

enemmistökansallisuus, kansallisuusaate, kansallisuusliike, kansallisuuslippu, kansallisuusperiaate, kansallisuustodistus, kansallisuustunnus, vähemmistökansallisuus

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Elias Lönnrot, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietopaketti. Raija Majamaa 2007. Viitattu 16.7.2016.