Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kansalaisuus (40)

Katso artikkeli Kansalaisuus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. ihmisyksilön kuuluminen valtion alaisuuteen täysin oikeuksin ja velvollisuuksin, yleensä syntyperän perusteella tai hakemuksesta ja ehdot täyttäneelle valtion myöntämänä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑnsɑˌlɑi̯suːs/
  • tavutus: kan‧sa‧lai‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kansalaisuus kansalaisuudet
genetiivi kansalaisuuden kansalaisuuksien
partitiivi kansalaisuutta kansalaisuuksia
akkusatiivi kansalaisuus;
kansalaisuuden
kansalaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kansalaisuudessa kansalaisuuksissa
elatiivi kansalaisuudesta kansalaisuuksista
illatiivi kansalaisuuteen kansalaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kansalaisuudella kansalaisuuksilla
ablatiivi kansalaisuudelta kansalaisuuksilta
allatiivi kansalaisuudelle kansalaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kansalaisuutena kansalaisuuksina
translatiivi kansalaisuudeksi kansalaisuuksiksi
abessiivi kansalaisuudetta kansalaisuuksitta
instruktiivi kansalaisuuksin
komitatiivi kansalaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kansalaisuude-
vahva vartalo kansalaisuute-
konsonantti-
vartalo
kansalaisuut-

Etymologia muokkaa

sanan kansalainen vartalosta kansalais- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Paronyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

monikansalaisuus

Aiheesta muualla muokkaa