Substantiivi

muokkaa

väki (7-D)

  1. (vanhentunut) voima, vahvuus
    Hän antaa väsyneelle väkeä
    väellä ja voimalla, väen vängällä
    väkijuoma
    väkivahva
  2. ihmiset tiettynä kollektiivisena kategoriana; ihmisjoukko jonakin yhteisönä, henkilöstönä tms.
    Entisaikaan kesäisin talojen väki oli enimmäkseen pelloilla.
    Ei ole meidän väen tekosia!
    Miesväki lähti saunaan.
    Väki ryhtyi lakkoon.
    Onpa vähän väkeä. Väki ei käy enää keikoilla.
  3. sotaväki; varusmiespalvelus
    Loman jälkeen on edessä väkeen lähtö.
    Ennen väkeen joutuivat kaikki miehet, nyt sinne pyrkivät naisetkin.
    vakinainen väki
    jalkaväki
  4. (mytologia) haltijaolentojen joukko
    metsän väki
    Ahtolan (=Ahdin valtakunnan) väen tekosia

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋæki/, [ˈʋæk̟i]
  • tavutus: vä‧ki

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • väen vängällä — väkisin, väkipakolla

Aiheesta muualla

muokkaa
  • väki Kielitoimiston sanakirjassa
  • väki Tieteen termipankissa
  • väki Suomen etymologisessa sanakirjassa