SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vahvuus (40)[1]

  1. lujuus, kestävyys: fyysinen tai psyykkinen kyky kestää jotakin
  2. voimakkuus, väkevyys
  3. (sodankäynti) sotilasosaston sotilaiden määrä; miesvahvuus

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑhʋuːs/
  • tavutus: vah‧vuus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vahvuus vahvuudet
genetiivi vahvuuden vahvuuksien
partitiivi vahvuutta vahvuuksia
akkusatiivi vahvuus;
vahvuuden
vahvuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vahvuudessa vahvuuksissa
elatiivi vahvuudesta vahvuuksista
illatiivi vahvuuteen vahvuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vahvuudella vahvuuksilla
ablatiivi vahvuudelta vahvuuksilta
allatiivi vahvuudelle vahvuuksille
muut sijamuodot
essiivi vahvuutena vahvuuksina
translatiivi vahvuudeksi vahvuuksiksi
abessiivi vahvuudetta vahvuuksitta
instruktiivi vahvuuksin
komitatiivi vahvuuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vahva + -uus

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vahvuus Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40