Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lujuus (40)

  1. esineen kyky vastustaa siihen kohdistuvien voimien pyrkimystä muuttaa esineen muotoa tai rikkoa se
  2. (kuvaannollisesti) luonteenlujuus, tahdonlujuus, peräänantamattomuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlujuːs/
  • tavutus: lu‧juus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lujuus lujuudet
genetiivi lujuuden lujuuksien
partitiivi lujuutta lujuuksia
akkusatiivi lujuus;
lujuuden
lujuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi lujuudessa lujuuksissa
elatiivi lujuudesta lujuuksista
illatiivi lujuuteen lujuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lujuudella lujuuksilla
ablatiivi lujuudelta lujuuksilta
allatiivi lujuudelle lujuuksille
muut sijamuodot
essiivi lujuutena lujuuksina
translatiivi lujuudeksi lujuuksiksi
abessiivi lujuudetta lujuuksitta
instruktiivi lujuuksin
komitatiivi lujuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lujuude-
vahva vartalo lujuute-
konsonantti-
vartalo
lujuut-

Etymologia muokkaa

luja + -uus

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

vankkuus, vahvuus, kestävyys

Yhdyssanat muokkaa

lujuuslaskelma, lujuusoppi

Aiheesta muualla muokkaa

  • lujuus Kielitoimiston sanakirjassa

Käännökset muokkaa