lujaa

Suomi

Adjektiivi

luja

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta luja

Adverbi

lujaa

1. kovaäänisesti, kuuluvasti, kovaa

   Siellä huudettiin todella lujaa.

2. voimakkaasti, lujasti, vahvasti, kovasti, kovaa

   Siellä lyötiin toisia todella lujaa.

   Pidä lujaa kiinni!

3. nopeasti, kovaa

   Auto ajoi lujaa.

   Lujaa lentänyt pallo törmäsi seinään.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlujɑː/, ['lu.jɑ̝ː]

• tavutus: lu‧jaa

Etymologia

• adjektiivin luja partitiivimuodosta lujaa kiteytynyt tapaa ilmaisevaksi adverbiksi

Idiomit

• mennä lujaa = onnistua, menestyä, sujua hyvin

Liittyvät sanat

• luja, lujasti

Vastakohdat

• hiljaa

Aiheesta muualla

• lujaa Kielitoimiston sanakirjassa