SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

luja

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta luja

AdverbiMuokkaa

lujaa

  1. kovaäänisesti, kuuluvasti, kovaa
    Siellä huudettiin todella lujaa.
  2. voimakkaasti, lujasti, vahvasti, kovasti, kovaa
    Siellä lyötiin toisia todella lujaa.
    Pidä lujaa kiinni!
  3. nopeasti, kovaa
    Auto ajoi lujaa.
    Lujaa lentänyt pallo törmäsi seinään.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: ['lu.jɑ̝ː]

EtymologiaMuokkaa

  • adjektiivin luja partitiivimuodosta lujaa kiteytynyt tapaa ilmaisevaksi adverbiksi [1]

IdiomitMuokkaa

  • mennä lujaa = onnistua, menestyä, sujua hyvin

Liittyvät sanatMuokkaa

VastakohdatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • lujaa Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 686 Substantiivista adverbiksi: selin, peräkanaa, sikana. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.