lujaa
SuomiMuokkaa
AdjektiiviMuokkaa
luja
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta luja
AdverbiMuokkaa
lujaa
- kovaäänisesti, kuuluvasti, kovaa
- Siellä huudettiin todella lujaa.
- voimakkaasti, lujasti, vahvasti, kovasti, kovaa
- Siellä lyötiin toisia todella lujaa.
- Pidä lujaa kiinni!
- nopeasti, kovaa
- Auto ajoi lujaa.
- Lujaa lentänyt pallo törmäsi seinään.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈlujɑː/, ['lu.jɑ̝ː]
- tavutus: lu‧jaa
EtymologiaMuokkaa
IdiomitMuokkaa
- mennä lujaa = onnistua, menestyä, sujua hyvin
Liittyvät sanatMuokkaa
VastakohdatMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- lujaa Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 686 Substantiivista adverbiksi: selin, peräkanaa, sikana. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.