hiljaa
Suomi muokkaa
Adverbi muokkaa
hiljaa (komparatiivi hiljempaa, superlatiivi hiljaisimmin)
- ääntä pitämättä tai vähäisellä äänellä; (mahdollisimman) äänettömästi
- Puhu hiljaa!
- Yritä olla hiljaa, ettei kukaan kuule meidän olevan täällä.
- Pojat hiipivät hiljaa oksien rasahtelua välttäen.
- vaiti
- Ole hiljaa!
- hitaasti, rauhallisesti, verkkaisesti; vähitellen, hissukseen
- Aja hiljaa tuohon mutkaan, siinä on liukasta.
- Hiljaa, hiljaa, joulun kellot kajahtaa.
- Päivä kului hiljaa iltaan.
- Nuotio sai hiipua hiljaa.
- Hiljaa hivuttautuen hän pääsi livahtamaan sisään.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhiljɑː/
- tavutus: hil‧jaa
Etymologia muokkaa
- Partitiivi hilja-vartalosta, joka on ehkä germaaninen laina[1]. Hilja-vartalon muita muotoja ja johdoksia ovat esim. hiljainen, hiljan, hiljattain ja hiljetä.
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Idiomit muokkaa
- hiljaa kuin huopatossutehtaalla.
- hiljaa hyvä tulee.
Aiheesta muualla muokkaa
- hiljaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana hiljaa.