hiljaisuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
hiljaisuus (40)
- äänettömyys, äänen puute
- sen ominaisuus, että jokin on hiljainen
- Tämän kylän hiljaisuus ottaa minua päähän.
- vaikeneminen
- Hiljaisuus on myöntymisen merkki.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhiljɑi̯suːs/
- tavutus: hil‧jai‧suus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hiljaisuus | hiljaisuudet |
| genetiivi | hiljaisuuden | hiljaisuuksien |
| partitiivi | hiljaisuutta | hiljaisuuksia |
| akkusatiivi | hiljaisuus; hiljaisuuden |
hiljaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiljaisuudessa | hiljaisuuksissa |
| elatiivi | hiljaisuudesta | hiljaisuuksista |
| illatiivi | hiljaisuuteen | hiljaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiljaisuudella | hiljaisuuksilla |
| ablatiivi | hiljaisuudelta | hiljaisuuksilta |
| allatiivi | hiljaisuudelle | hiljaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiljaisuutena | hiljaisuuksina |
| translatiivi | hiljaisuudeksi | hiljaisuuksiksi |
| abessiivi | hiljaisuudetta | hiljaisuuksitta |
| instruktiivi | – | hiljaisuuksin |
| komitatiivi | – | hiljaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hiljaisuude- | |
| vahva vartalo | hiljaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
hiljaisuut- | |
Etymologia muokkaa
sanan hiljainen vartalosta hiljais- ja suffiksista -uus
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- hiljaisuus Kielitoimiston sanakirjassa