hiljaisuus

Katso artikkeli Hiljaisuus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

hiljaisuus (40)

äänettömyys, äänen puute
sen ominaisuus, että jokin on hiljainen
Tämän kylän hiljaisuus ottaa minua päähän.
vaikeneminen
Hiljaisuus on myöntymisen merkki.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hiljaisuus	hiljaisuudet
genetiivi	hiljaisuuden	hiljaisuuksien
partitiivi	hiljaisuutta	hiljaisuuksia
akkusatiivi	hiljaisuus; hiljaisuuden	hiljaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	hiljaisuudessa	hiljaisuuksissa
elatiivi	hiljaisuudesta	hiljaisuuksista
illatiivi	hiljaisuuteen	hiljaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hiljaisuudella	hiljaisuuksilla
ablatiivi	hiljaisuudelta	hiljaisuuksilta
allatiivi	hiljaisuudelle	hiljaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	hiljaisuutena	hiljaisuuksina
translatiivi	hiljaisuudeksi	hiljaisuuksiksi
abessiivi	hiljaisuudetta	hiljaisuuksitta
instruktiivi	–	hiljaisuuksin
komitatiivi	–	hiljaisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hiljaisuude-
vahva vartalo	hiljaisuute-
konsonantti- vartalo	hiljaisuut-

sanan hiljainen vartalosta hiljais- ja suffiksista -uus

1. äänen puute