Substantiivi

muokkaa

puute (48-C) (monikko puutteet)

  1. kova tarve; se, että jotakin ei ole
    Häntä vaivaa levon puute.
  2. jonkin asian puuttuminen esim. jostakin laitteesta, puutteellisuus
  3. aineellinen kurjuus, köyhyys
    työttömyys ja aineellinen puute
  4. tuotteessa oleva vika
    Tuotteissa havaituista vaurioista ja puutteista on ilmoitettava viipymättä myyjälle.
  5. (arkikieltä) seksuaalisen aktin tarve
    Olen puutteessa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpuːt̪eˣ/
  • tavutus: puu‧te

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puute puutteet
genetiivi puutteen puutteiden
puutteitten
partitiivi puutetta puutteita
akkusatiivi puute;
puutteen
puutteet
sisäpaikallissijat
inessiivi puutteessa puutteissa
elatiivi puutteesta puutteista
illatiivi puutteeseen puutteisiin
puutteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puutteella puutteilla
ablatiivi puutteelta puutteilta
allatiivi puutteelle puutteille
muut sijamuodot
essiivi puutteena puutteina
translatiivi puutteeksi puutteiksi
abessiivi puutteetta puutteitta
instruktiivi puuttein
komitatiivi puutteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puuttee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
puutet-

Käännökset

muokkaa
Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.
Syy: Mihin merkityksiin nämä ovat käännöksiä?

Liittyvät sanat

muokkaa

köyhyys, pula-aika, vähäisyys

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ajanpuute, hapenpuute, haponpuute, rahanpuute, raudanpuute, ravinnonpuute, tiedonpuute, tilanpuute, unenpuute, uskonpuute, vedenpuute, vitamiininpuute

Aiheesta muualla

muokkaa
  • puute Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 1074, 1079 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa