väistä

Suomi

Substantiivi

väistä

1. (taivutusmuoto) monikon elatiivimuoto sanasta väki
2. (taivutusmuoto) monikon elatiivimuoto sanasta väkä

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋæist̪æ/ tai /ˈʋæi̯st̪æ/
• tavutus: vä‧is‧tä / väis‧tä

Verbi

väistä

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä väistää
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä väistää
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä väistää

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋæi̯st̪æˣ/
• tavutus: väis‧tä