Wikipedia
Katso artikkeli Yhteisö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

yhteisö (2)

  1. jaettujen etujen tai päämäärien perusteella yhteen luettu ihmisryhmä tai muu joukko
    Ihmisyhteisö koostuu siinä toimivista ihmisistä.
    Kekomuurahaisten yhteisö rakentaa kekoja.
    LGBT-yhteisö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈyht̪ei̯sø/
  • tavutus: yh‧tei‧sö

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yhteisö yhteisöt
genetiivi yhteisön yhteisöjen
yhteisöiden
yhteisöitten
partitiivi yhteisöä yhteisöitä
yhteisöjä
akkusatiivi yhteisö;
yhteisön
yhteisöt
sisäpaikallissijat
inessiivi yhteisössä yhteisöissä
elatiivi yhteisöstä yhteisöistä
illatiivi yhteisöön yhteisöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi yhteisöllä yhteisöillä
ablatiivi yhteisöltä yhteisöiltä
allatiivi yhteisölle yhteisöille
muut sijamuodot
essiivi yhteisönä yhteisöinä
translatiivi yhteisöksi yhteisöiksi
abessiivi yhteisöttä yhteisöittä
instruktiivi yhteisöin
komitatiivi yhteisöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo yhteisö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

asuinyhteisö, asuntoyhteisö, eliöyhteisö, ihmisyhteisö, julkisyhteisö, kansainyhteisö, kieliyhteisö, kulttiyhteisö, kyläyhteisö, luostariyhteisö, pienyhteisö, romaniyhteisö, talousyhteisö, tiedeyhteisö, työyhteisö, yhteisöasuminen, yhteisäsakko, yhteisötalous

Aiheesta muualla

muokkaa