yhteisö
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
yhteisö (2)
- yhteisten etujen tai päämäärien perusteella yhteen luettu ihmisryhmä tai muu joukko
- Ihmisyhteisö koostuu siinä toimivista ihmisistä.
- Kekomuurahaisten yhteisö rakentaa kekoja.
- LGBT-yhteisö
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈyht̪ei̯sø/
- tavutus: yh‧tei‧sö
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yhteisö | yhteisöt |
| genetiivi | yhteisön | yhteisöjen yhteisöiden yhteisöitten |
| partitiivi | yhteisöä | yhteisöitä yhteisöjä |
| akkusatiivi | yhteisö; yhteisön |
yhteisöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yhteisössä | yhteisöissä |
| elatiivi | yhteisöstä | yhteisöistä |
| illatiivi | yhteisöön | yhteisöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yhteisöllä | yhteisöillä |
| ablatiivi | yhteisöltä | yhteisöiltä |
| allatiivi | yhteisölle | yhteisöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yhteisönä | yhteisöinä |
| translatiivi | yhteisöksi | yhteisöiksi |
| abessiivi | yhteisöttä | yhteisöittä |
| instruktiivi | – | yhteisöin |
| komitatiivi | – | yhteisöine- + omistusliite |
KäännöksetMuokkaa
1. yleensä pysyvässä yhteenliittymässä toimiva sosiaalinen järjestelmä
|
|
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: yhteisöllinen
YhdyssanatMuokkaa
asuinyhteisö, asuntoyhteisö, eliöyhteisö, ihmisyhteisö, julkisyhteisö, kansainyhteisö, kieliyhteisö, kulttiyhteisö, kyläyhteisö, luostariyhteisö, pienyhteisö, romaniyhteisö, talousyhteisö, tiedeyhteisö, työyhteisö, yhteisöasuminen, yhteisöllinen, yhteisötalous