limbă

Katso myös: limba, limbã

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unei limbi
määräinen	limbii
monikko	unor limbi
määräinen	limbilor

limbă f. (määräinen: limba, monikko: limbi, määräinen: limbile)

1. (anatomia) kieli
2. (kommunikaatiojärjestelmä) kieli

Ääntäminen

• IPA: /ˈlimbə/

Etymologia

• latinan sanasta lingua < muinaislatinan sanasta *dingua < itaalisen kantakielen sanasta *dn̥χ(u)wā < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *dn̥ǵʰwéh₂s

Liittyvät sanat

Rinnakkaiset kirjoitusasut

• (moldavianromania) лимбэ