limba

Katso myös: limbă, limbã

Aromania

Substantiivi

limba f.

1. (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin määräinen muoto sanasta limbã
2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin määräinen muoto sanasta limbã

Englanti

Substantiivi

limba (monikko limbas)

1. eräs suurikokoiseksi kasvava afrikkalainen puulaji (Terminalia superba)
2. edellisestä saatava puuaines, jota käytetään muun muassa huonekaluihin, pöytätennismailoihin ja soittimiin

Ääntäminen

• IPA: [ˈlimba]

Puola

Substantiivi

limba f.

1. sembramänty (Pinus cembra)

Romania

Substantiivi

limba f.

1. (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin määräinen muoto sanasta limbă, (kieli)
2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin määräinen muoto sanasta limbă

Ääntäminen

• IPA: [ˈlimba]

Sardi

Substantiivi

limba f.

1. kieli (kommunikaatiojärjestelmä)

Etymologia

• samaa tarkoittavasta latinan sanasta lingua < muinaislatinan sanasta dingua < itaalisen kantakielen sanasta *dn̥χ(u)wā < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *dn̥ǵʰwéh₂s