kieleke
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakieleke (48-A) (monikko kielekkeet)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkie̯lekeˣ/
- tavutus: kie‧le‧ke
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kieleke | kielekkeet |
| genetiivi | kielekkeen | kielekkeiden kielekkeitten |
| partitiivi | kielekettä | kielekkeitä |
| akkusatiivi | kieleke; kielekkeen |
kielekkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kielekkeessä | kielekkeissä |
| elatiivi | kielekkeestä | kielekkeistä |
| illatiivi | kielekkeeseen | kielekkeisiin kielekkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kielekkeellä | kielekkeillä |
| ablatiivi | kielekkeeltä | kielekkeiltä |
| allatiivi | kielekkeelle | kielekkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kielekkeenä | kielekkeinä |
| translatiivi | kielekkeeksi | kielekkeiksi |
| abessiivi | kielekkeettä | kielekkeittä |
| instruktiivi | – | kielekkein |
| komitatiivi | – | kielekkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kielekkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kieleket- | |
Etymologia
muokkaasubstantiivi kieli + johdin -ke
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: kielekkeinen