Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

iltti (5-C)

  1. kengän osa kengännauhojen ja jalan välissä, kengän kieli

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈilt̪ːi/
  • tavutus: ilt‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi iltti iltit
genetiivi iltin ilttien
(ilttein)
partitiivi ilttiä ilttejä
akkusatiivi iltti;
iltin
iltit
sisäpaikallissijat
inessiivi iltissä ilteissä
elatiivi iltistä ilteistä
illatiivi ilttiin iltteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi iltillä ilteillä
ablatiivi iltiltä ilteiltä
allatiivi iltille ilteille
muut sijamuodot
essiivi ilttinä iltteinä
translatiivi iltiksi ilteiksi
abessiivi iltittä ilteittä
instruktiivi iltein
komitatiivi iltteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ilti-
vahva vartalo iltti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • iltti Kielitoimiston sanakirjassa