viittomakieli

Suomi

Viittomakielen puhujia

Substantiivi

viittomakieli

1. Useimmiten kuuroille suunnattu kieli, jossa kielellinen viesti ilmaistaan viittomalla käyttäen käsite-, sana- tai merkkiviittomia. Viestiä elävöitetään ja sävytetään eleiden ja ilmeiden avulla. Viittomakieli on itsenäinen kieli, eikä vain tapa välittää puhutun kielen viestejä.

Etymologia

yhdyssana sanoista viittoma ja kieli

Käännökset

1. Useimmiten kuuroille suunnattu kieli, jossa kielellinen viesti ilmaistaan viittomalla käyttäen käsite-, sana- tai merkkiviittomia

englanti: sign language espanja: lengua de señas, lengua de signos hollanti: gebarentaal puola: język migowy m. ranska: langue des signes f. ruotsi: teckenspråk

saksa: Zeichensprache f., Gebärdensprache f., Gehörlosensprache f. tanska: tegnsprog ukraina: жестова мова f. venäjä: жестовый язык m. viro: viipekeel

Aiheesta muualla

• viittomakieli Kielitoimiston sanakirjassa
• viittomakieli Tieteen termipankissa
• viittomakieli Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 966 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa